This is a guest post by Julie Miller, a historical in the Library ’ s Manuscript Division.
printti kuningas Yrjö III: n (vas.) ja George Washingtonin (oik.) rintakuvista noin vuosilta 1780-1820.
sekä George Washingtonille että Englannin kuninkaalle Yrjö III: lle kesä 1788 alkoi sairauden ja huolen muovaamana vuotena. Vaikka heidän vaikeuksiensa lähteet erosivat toisistaan, jokaisella Yrjöllä oli syytä katsoa huolestuneena Atlantin yli.
samana kesänä Yrjö III aloitti ensimmäisen pitkällisen hulluusottelunsa. On epävarmaa, mitä hänellä oli, mutta häntä ympäröineiden lääkäreiden ja hovimiesten kirjeissä, raporteissa ja päiväkirjoissa kerrotaan hänen oireistaan. Näitä olivat vatsakivut, ihottumat, ontuminen, sumea näkö, unettomuus ja värjäytynyt virtsa. Hänen psyykkiset oireensa olivat vielä pelottavampia: hän jutteli nopeasti, lakkaamatta, harhaisesti, jopa hävyttömästi.
kaatumisen myötä kuninkaan kunto vaihteli. Marraskuuhun mennessä hän oli kelvoton hallitsemaan, ja parlamentti alkoi keskustella lakiesityksestä, joka olisi sallinut isänsä poliittisten vastustajien kanssa liittoutuneen Walesin prinssin hallita sijaishallitsijana. Parlamentti, kuten kuninkaan hovikin, oli sekasorrossa.
samana kesänä Yhdysvallat ratifioi perustuslakinsa. Kun kuningas oli putoamassa syvemmälle sairauteen, George Washington sai tietää, että hänen aikalaisensa odottivat hänen suostuvan Yhdysvaltain ensimmäiseksi presidentiksi. Washington ilmaisi tyrmistyksensä kirjeissä ystävilleen.
Benjamin Lincolnille, joka oli ollut yksi hänen kenraaleistaan, hän kirjoitti, että jos hänen oli ”pakko hyväksyä, kutsun taivaan todistamaan, että juuri tämä teko olisi suurin henkilökohtaisten tunteideni loukkaus & toiveet, joita minua on koskaan pyydetty esittämään.”Henry Knoxille, joka olisi hänen sotaministerinsä, Washington kirjoitti tuntevansa itsensä” syylliseksi, joka menee teloituspaikalleen: niin haluton olen, illalla elämän lähes kulutettu julkisen huolet, melko rauhallinen majapaikka meressä vaikeuksia.”
näkymä Grayn Lauttasillalle Philadelphian ulkopuolelle pystytetystä Riemukaaresta, joka ottaa vastaan pian vihittävän George Washingtonin.
Washingtonin valmistautuessa presidentiksi hän sai kuulla kuninkaan hulluudesta eurooppalaisilta kirjeenvaihtajiltaan. Yksi heistä, Gouverneur Morris, oli ollut edustajana perustuslakikonventissa ja oli nyt Pariisissa. Hän kertoi, että kuninkaalla oli Washington mielessään.
”by the Bye”, Morris kirjoitti, ” surumielisessä tilanteessa, johon Englannin köyhä kuningas on alennettu, oli minulle kerrottu teidän suhteessanne joitakin oikullisia olosuhteita.”Yhdessä näistä”, uskon puolustaja, yhdessä Capriciossaan, kuvitteli olevansa yhtä persoona kuin George Washington Amerikan armeijan johdossa. Tämä osoittaa, että olet tehnyt jotain tai muuta, joka tarttuu kauheimmin hänen vatsaansa.”
oliko tämä totta? Vai oliko se juoru, jonka Morris sai vallankumouksen partaalla olevassa maassa, jossa ihmiset levittivät mielellään tarinoita kuninkaiden heikkouksista? Nämä tarinat eivät esiinny Yrjö III: n ympärillä olevien ihmisten kirjoituksissa, mutta Charlotte Papendiek, hovimiesten vaimo ja tytär, vahvisti päiväkirjassaan, että Amerikan siirtokuntien menetys oli kuninkaan mielessä vielä viisi vuotta sodan päättymisen jälkeen.
hän kertoi, että kun hänelle kerrottiin, että Lordi North, joka oli ollut pääministerinä Amerikan vallankumouksen aikana, oli käynyt hänen luonaan, kuningas sanoi: ”e, miesparka, on menettänyt näkönsä, ja minä mieleni. Tarkoitimme kuitenkin hyvää amerikkalaisille; vain rangaistaksemme heitä muutamalla verisellä nenällä ja sitten kumartaaksemme näiden kahden maan keskinäistä onnea. Menetimme Amerikan. Sano, ettei soita enää. en näe häntä enää koskaan.”
helmikuussa 1789 kuningas alkoi toipua. 23. huhtikuuta pidettiin kiitosjumalanpalvelus St. Paulin katedraalissa Lontoossa. Viikkoa myöhemmin, 30. huhtikuuta 1789, Washington vihittiin käyttöön New Yorkissa. Virkaanastujaispuheessaan Washington sanoi julkisesti sen, mitä hän oli sanonut koko vuoden yksityisesti: ”elämälle sattuneiden vaikeuksien keskellä”, hän kertoi kuulijoilleen, ”mikään tapahtuma ei olisi voinut täyttää minua suuremmilla huolilla” kuin tieto, että hänet oli valittu presidentiksi.
philadelphialainen sanomalehti Federal Gazette kertoi yhdellä sivulla 2. toukokuuta 1789 uutisia sekä Kuningas Yrjön toipumisesta (yllä) että George Washingtonin virkaanastujaisista (alla).
perustuslakia säätävän konventin puheenjohtajana Washington oli jo ehtinyt vaikuttaa Yhdysvaltain presidentin viran muotoiluun. Nyt, kun hän täytti paikan, hän ja uusi hallitus vastasivat liittokoneiston käynnistämisestä. Yhdessä he muokkasivat presidenttiyttä reaktiona monarkiaan, kun samaan aikaan, entisinä Britannian alamaisina, se säilyi heidän mielessään mallina.
kongressin keskustellessa siitä, pitäisikö Washingtonia kutsua ”his Elective Majesty ”vai” His Highness the President of the United States of America”, Washington mietti, miten erottaa valtansa ja auktoriteettinsa presidenttinä hänen asemastaan yksityishenkilönä. Hän kirjoitti varapresidentti John Adamsille, valtiovarainministeri Alexander Hamiltonille ja muille neuvoja.
Adams muistutti Washingtonissa, että presidentillä” perustuslaissa määritellyn laillisen auktoriteettinsa perusteella ei ole maailmassa vertaista, lukuun ottamatta niitä, joita vain kruunupäät pitävät hallussaan”, ja että uuden kansakunnan olisi vaikea ylläpitää arvokkuuttaan ja arvovaltaansa maailmassa ilman edes jonkinlaista ” loistoa ja mahtia.”
”Huzzah, kuningas on hyvin” lukee motto tämän teetä set luotu juhlia Kuningas Yrjön elpymistä. Royal Collection Trust.
Hamilton ehdotti viikoittaista vallia eli vastaanottoa. Washingtonit tyytyivät kahteen viikossa. Sekä kuninkaan että presidentin valleille osallistunut Abigail Adams kirjoitti, että presidentin ”grace dignity & easy” jätti ”Royal Georgen kauas taakseen.”Helposta ennustuksestaan huolimatta Washington pelkäsi, – että hänen käytöstään voitaisiin pitää Mahtailevana Jäljittelynä.””
virkaanastujaisiaan seuraavana kesänä oli Washingtonin vuoro sairastua. Kasvain reidessä, johon liittyi kuumetta, kesti viikkoja. Vaikka Washingtonin sairaus oli vakava, sitä ei voinut verrata Yrjö III: n sairauteen, joka palasi vuonna 1810 ja teki hänestä toimintakyvyttömän elämänsä viimeisen vuosikymmenen ajan. Washingtonin kaksi kautta uuden kansakunnan presidenttinä eivät myöskään tehneet hänestä tasa-arvoista valtaa Yrjö III: lle, joka hallitsi imperiumia 60 vuotta.
mutta vuoden ajan vuosina 1788-1789, jolloin Washington nousi johtamaan Yrjö III: n menettämiä siirtokuntia, he olivat tasavertaisia ihmisinä — jokainen ahdistunut, haavoittuvainen ja tietoinen omista heikkouksistaan ja kilpailijansa vahvuuksista.
tilaa blogi-se on ilmainen! maailmanhistorian suurin kirjasto lähettää siistejä tarinoita suoraan sähköpostiisi.
