May, joka on myös Organic Weapon Arts chapbook Pressin perustaja, on ollut kiireinen puhuessaan, lukiessaan, tehdessään haastatteluja ja osallistuessaan kirjallisuustapahtumiin, kuten äskettäiseen AWP: n konferenssiin Seattlessa. Väistämättä esiin nousee kysymys Detroitin finanssikriisistä. ”Olen miettinyt paljon sitä, että runous on aika lailla ainoa taidemuoto, jossa harjoittajia pyydetään säännöllisesti selittämään, ratkaiseeko heidän taiteensa yhteiskunnan epäkohdat ja miten”, Mall sanoo The Kenyon Review-lehden haastattelussa:
en ole koskaan nähnyt tai kuullut Jack Whiten haastattelua, jossa häneltä kysyttäisiin, miten hänen kitarasoolonsa kappaleessa ”Ball and Biscuit” parantaa syövän ja loitontaa zombie apocalypse. Olin kerran huolissani tämän paradigman oikeudenmukaisuudesta, mutta alan nähdä sen kunnioituksen osoituksena. Se, että ihmiset jatkuvasti ihmettelevät, miten runous muuttaa maailmaa, näyttää alkavan implisiittisestä olettamuksesta, että se voisi. Uskon, että se on jo olemassa, mutta ei sillä ainutlaatuisella välittömällä tavalla, jota jotkut näyttävät vaativan oikeuttaakseen kirjallisuuden luomisen. Se on yksi monista ihmisten pyrkimyksistä, jotka yhdessä auttavat meitä korjaamaan mielemme harkitsevammiksi juoniksi.
taide, oli se sitten runoutta, musiikkia, kuvanveistoa, nukketeatteria—koko se, innostaa muutokseen pikemminkin henkilökohtaisella kuin maailmanlaajuisella tasolla. Tämä on tärkeää, koska yksilö on kokonaisuus. Taiteen luominen väittää, että ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa, ideat ovat yhteydessä, menneisyys ja tulevaisuus ovat yhteydessä tähän hetkeen. Samaan aikaan köyhien hyväksikäyttö, lennokki—iskut, jotka tappavat satoja lapsia, orjuus, kansanmurha, maavarkaudet-nämä kaikki ovat tekoja, jotka riippuvat siitä, vakuuttavatko suuret ryhmät yleensä hyvää tarkoittavia ihmisiä siitä, että ”he eivät ole Me.”Dean Young sanoi kerran,” ihmisen tietoisuuden korkein saavutus on mielikuvitus, ja mielikuvituksen korkein saavutus on Empatia.”Runous, kuten kaikki muukin taide, on työkalu empatian opettamiseen ja laajentamiseen. Väkivalta ja epäoikeudenmukaisuus eivät kestä empatiaa.
voit kuulla Jamaalin lukevan ja juhlivan Humin julkaisua 5 Elements galleriassa Detroitissa 9. huhtikuuta ja Massachusettsin Runofestivaaleilla Peabody Essex Museumissa 4.toukokuuta kello 10.30 (Bartlett galleriassa).
jos olet New Yorkissa huhtikuun puolivälissä, voit nähdä Jamaalin seuraavissa tapahtumissa:
The LouderARTS Project at Bar 13, E. 13th Street klo 19.00 14.4.
Sidewalk Cafe, East Village klo 19.4.
Sarah Lawrence College, klo 19.00. huhtikuun 16.
NYU: n Lillian Vernon Creative Writers House, klo 17.00 18.4.
poika, jonka kattopäreet
on teipattu sääriin ja kyynärvarsiin
pujottamalla piikkilankaa housusilmukoiden läpi.
hakaneulalla varustettu poika
viittainen kylpypyyhe
tucking exacto knife in suck.
Boy with rocks. Poika
metalliritilällä kilveksi.
Boy with a guardian
daemon and flawless skin.
poika suljetulla alueella,
tehdas särkyneitä pulloja,
vihreää ja ruskeaa lasia.
poika, jolla on pieni ääni
ja vino kaunokirjoitettu käsiala,
taipuneet naulat pussissa,
metallinhohtoinen, paloina välkkyvä,
puolikas kaulaside
solmittu otsan ympäri
työntäen palo-oven leveäksi.
poika asuu
poika pojan päässä
katselee harvaa liikennettä
varaston ikkunasta
ja tekee muistiinpanoja siitä, missä
ylikulkumaali kätkee ruosteen,
missä Syaani kuplii
pock
ja mureneva tauti,
varas sillan ruumista
hän ei näe, mutta tietää
tulevan huomenna
nielemään kappaleensa.
Masticated Light
in a waiting room at the Kresge Eye Center
my fingers track the outline of taiteltu money
and I know the two hundred fifty dollars there
is made up of the two hundred forty-five I can ’ t fine to spend
but will expend on a calm voice that can explain
how I can be repaired. Sen sijaan sanat laillisesti sokea
ja mitään ei voi tehdä tarkoittavat, että vietän
loppuviikon sulkien silmät maailmalta,
katsellen kuinka helposti tästä tulee tuollaista.
kotia reunustavat lyhtypylväät
ovat ohuimmat keihäät, joita olen koskaan nähnyt, rivi roskiksia
muuttuu hylätyiksi sotarummuiksi, ja hampaat
vastaantulevan rekan suussa
haluavat repiä lävitseni. Osa minusta
haluaa aina tulla niellyksi.
viimeinen asia, jonka lääkärini sanoi ennen kuin menetin
vakuutukseni, oli nähdä näköspesialisti
siitä, miten valo kamppailee ja taipuu
epämuodostuneen sarveiskalvoni läpi.
ennen tenttiä en koskaan sulkenut oikeaa silmääni
ja katselin maailman muuttumista sulavaksi akvarelliksi
vasemmalla. Ennen kuin lääkäri ampui valoa
nykivään asiaan, ennen kuin tajusin
kuinka vähän valoa pystyin käsittelemään, en koskaan
ajatellut paljon poikaa, joka tarrasi minua kohti
saatoin nähdä hänen kenkiensä heijastavan verkon,
viinapullo heitettiin kaaressa
jo ennen kuin se särkyi jaloissani, ja minua nolottaa
kuinka terävät silmäni olivat, kuinka näppärä ruumiini,raajani sulkivat etäisyyden—kuinka helposti
omistin hänen kasvonsa, sen pelon ja taistelin kyyneleitä vastaan—
kaikki se minun. En halua muistaa niitä silmiä
, jotka katsoivat olan yli juuri ennen
raahasin hänet kuin gasellin ruohikkoon
joka oli soraa ja lasia
viinakaupan ulkopuolella. Miten helposti tästä tulee sellaista.
riippusillalla suljen huonon silmäni
ja se on kuin tähtäisi asevalon läpi;
hyväkin silmä on vain niin hyvä kuin mitä tahansa lasia
optikko voi muotoilla. Katson auringonlaskua
tulla suuksi. Leveä ja mustakurkkuinen,
se ahmii taivaanrantaa ja jokaista heijastusta.
sarvet itävät siluettini päästä
väristen tummaa, tummaa, tummaa veden usvaa vasten
ja yritän siristellä tuota hirviötä
ihmisen muotoon.
siisti
ympyränmuotoisen tangon ulokkeen Kätkemänä
makaa mies, joka on nähnyt purkkansa pohjan.
kukaan ei ole näkymättömän yläpuolella,
ei edes minä, paita siististi prässättynä,
toinen mies, joka on nähnyt tumblerin pohjan.
jokainen pyörre skottilaista tönäisee lähemmäs reunaa.
edes paitani ei pysy siistinä ja prässättynä,
solmioni solmittu ja varmistettu. Se odottaa purkautumistaan.
jokainen huikka skottilaista tönäisee minua lähemmäs reunaa
joka päivä, pisarat vierivät eronneiden huulteni kalliolta.
solmioni solmittu ja varma, odotan purkautumista,
odottaen läikkymistä uneen—nivelet kipeytyvät ja puhuvat.
päivä putoaa jyrkänteeltä. Huuleni osa,
Kuolaan saappaan ja kantapään naarmuille ja mustelmille.
mitä läikytän tihkuu, liittyy lattiaan puhuen
suoraan päähän otetuista laukauksista.
olen ihan nujakassa ja mustelmat hädin tuskin parantuneet.
viskin pääskynen ei hukuta kysymyksiäni.
toinen laukaus ei vie minua päästä.
miksi pukeudun näin huolellisesti?
Swallow whiskey? Hukkua kysymyksiin?
miksi parta niin valmis, kokonaisuus niin siisti?
Miksi pukeutua näin huolellisesti?
miksi vaivautua raahaamaan partaveitsi parran varjon läpi
, valmistella, koota, siististi
solmia silmukka, jossa ei ole alkua eikä loppua, vain
vaivaksi, laahustavaksi, partaveitsen ohueksi varjoksi,
ympyränmuotoisen tangon ylityksen kätkemäksi.
Coming Back for You
Tonight The tide will stretch out. Ruiskuja
ja lasinsiruja kerätään.
simpukat ja kivet, joita ei tarvita
aamuun asti, jätetään lohkeilevaan rantaan.
unohdat tuon äänen kuukaudessa
sitten muistat sen kiitoradalla odottamassa
korviesi poksahtelua. Pittsburghissa
vati tulvii yli ja polttaa perustajan
, kun taas nuori kokki jossain tukahduttaa
tulipalon, koska hän menetti sen hallinnan.
takapihalla poika oppii bumerangin
ei palaa luoksesi, vain sijaintisi;
jos pitäisi olla muualla kun palaan
saatan eksyä, pyörähtää pois näkyvistä, kun taas
pakohuumaa kiirehtii bussista Michiganissa
kiiruhtaen matkustajakimpun lentokentältä
ohi menneeseen. Käsi naarmuuntunut punaiseksi.
vetoketjullinen pussi täynnä parannuskeinoja. Addikti
, joka ei malta olla nyppimättä kasvojaan
rullaa rupea sormien välissä
loppumatkan ajan. Katselet häntä
silittäessäsi cowrya kaulakoruun, jonka ripustin
Oregonissa. Pari teini-ikäistä liian peloissaan
suunnatakseen kotiin nukahtamaan katsellessaan aamunkoittoa,
Tyynimeri rantautuu hakemaan erakkorapua
löytäen vain kuoren, jossa se lepää.
Makrofobia: odottamisen pelko
I love too many women ei ole paras johtolanka
keskustelulle, joka päättyy
siihen, että kerron sinulle rakastavani sinua
ensimmäistä kertaa. Eikä tämä välttämättä ole
paras ensitreffien aihe. Tiedän tämän,
mutta tiedän sen samalla tavalla
kaksitoistavuotias minä tiesi, että sähikäinen
kädessäni olisi tylsä purskahdus
hukassa ruohikossa, jos annan sen mennä liian aikaisin-
kysyn, oletko kuin minä.
päästätkö liian aikaisin? Pelkäätkö
enemmän sitä, että kädet ovat tuhkan peitossa
, kuin sitä, että ajoituksesi menee pieleen?
tämä on tyhmää, mutta en malttanut odottaa
kertoakseni kaiken
tuntemattomasta, joka työnnettyään
piparminttua hampaideni yli kielellään,
kertoi, ettei koskaan halua lähteä
jaaritteluni kuuntelualueelta.
this meant a lot coming from a wanderer
who would never have to hear it again;
I was buuked on a plane that had already boarded
when a voice calling my name over the PA
Remember me could not resource to wait for a later flight,
and every since, I ’ ve been wondering
what runway my emptity will invoke next,
mietitkö, oliko huono ajoitus
pyytää vihdoin sitä tanssia, jonka lupasin
, kun olit jo muuttunut kiemurtelevaksi vartaloksi
ja hermostunut käsi valui rommia pitkin
jonkun toisen kenkiä? Mä tajuan, sä sairastuit
elämästäsi seisten kuin ladattu ase—
joka päivä mun kanssa toinen hangfire. Tämä odotus
ei ole vierasta kenellekään meistä. Tämä odotus on ystävä
jakamassa sälekaihtimia, etsimässä klisettään isästä.
se on lukitun komeron ovea
vasten painettu jalka. Tyttö seisoo jonossa sateessa
kaksi konserttilippua kädessään ja tämä
kalistelee meitä, tila
jälkeen kysymysmerkki. Verikokeet ja KERROSKUVAT.
mikä mies kohtaa teloituskomppanian
ilman, että lopulta kaipaisi ulostulohaavaa.
tämä on tyhmää, mutta en uskaltanut kertoa
jatkoin puhelimen näpräämistä läpi illallisen
, koska minua kiehtoi
se, että joka kerta kun yritin kirjoittaa rakkautta,
kaipaan o: ta ja löin sen sijaan I: tä.
elän sinua on virhe, jonka teen niin usein,
mietin, eikö se ole
mitä olen oikeasti tarkoittanut sanoa.
haluan sanoa, että jokaisen ilotulituksen keskipisteessä
on kärsivällisyyttä, jonka kuulen Bloomin
parvekkeeltani merkaten tiikerien pelin loppua
, mutta en näe niitä.
toinen kerros ei ole tarpeeksi korkea. Pilvet
korkeampien rakennusten yläpuolella välkkyvät heijastaen
niiden valoa, joten tänä iltana aion katsella sitä sen sijaan.
tee siitä ilta. Päivällistreffit
itseni kanssa ja kulhollinen käsintehtyä guacamolea
Honey Bee Marketista, ja tällä kertaa
aion odottaa
saadakseni selville, pääseekö yksi, vain yksi,
tarpeeksi korkealle nähdäkseni sen räjähtävän.
Jamaal May
Jamaal May syntyi vuonna 1982 Detroitissa, Michiganissa, jossa hän on opettanut runoutta julkisissa kouluissa ja työskennellyt freelance-ääniteknikkona työskennellen muun muassa The Four Tops -, The Last Poets-ja Dead Prez-artistien kanssa. Hänen esikoisteoksensa Hum sai vuonna 2012 Alice James Booksin Beatrice Hawley-palkinnon, American Library Associationin Notable Book Award-palkinnon ja NAACP Image Award-ehdokkuuden. Muita kunnianosoituksia ovat Spirit of Detroit Award,2013 Indiana Review Poetry Prize, ja apurahat Cave Canem, Frost Place, Bread Loaf Writers Conference, Stadler Center for Poetry at Bucknell University, ja Kenyon College, jossa meidät nimettiin 2014-2016 Kenyon Review Fellow.
viimeaikaista runoutta löytyy teoksista The Believer, The New Republic, Poetry, New England Review, Poetry Daily, Best American Poetry 2014 sekä antologiasta Please Excuse This Poem: 100 New Poems for the Next Generation (Viking/Penguin, 2015). Viimeaikainen proosa ilmestyy verkossa Poets and Writers Magazinesta sekä Poetry Foundationista. Detroitista Jamaal mentoroi nuoria kirjailijoita, opettaa Vermont College of Fine Arts MFA-ohjelmassa ja ohjaa yhdessä runoilija Tarfia Faizullahin kanssa Organic Weapon Arts chapbook-ja videosarjaa.
lisätietoja Jamaal Mayn työstä löytyy hänen verkkosivuiltaan. Katso hänen Chapbook-lehtensä Organic Weapon Arts-sivustolta. Jamaalin runovideoita voi tilata hänen youtube-kanavallaan
